Oletko kuullut tarinaa vanhasta Saulista,
siitä hymyävästä, valkohapsisesta, kumarasta ukosta,
joka asuu nimettömien katujen alueella
ja valmistaa viimeisiä vanhan liiton tekohyönteisiä?
Sauli on robotiikan maisteri ajalta ennen murrosta,
puuhaa nälkärajalla intohimoisesti omien luomustensa kanssa samalla,
kun Korporaatio yrittää savustaa hänet markkinoilta,
pyyhkiä puhtaaksi vanhan liiton pölyt.
Villit huhut kertovat Saulin ötököiden osaavan ajatella itsenäisesti,
päinvastoin kuin Korporaation b-luokan otukset,
jotka antavat Korporaation aivojen ajatella puolestaan.
Vanhalla Saulilla ei ole ystäviä, mutta hän rakastaa hyönteisiään,
jotka rakastavat pienillä transistoriaivoillaan takaisin minkä ehtivät.
Korporaation ötökät ovat toki halvempia, mutta niin oli Corp-O-Colakin
ennen kuin viimeisetkin kilpailijat häädettiin maan alle, rajan taa.
Nuorena Sauli ajautui Korporaation harmaisiin joukkoihin,
yritti ensin loistaa tuoreine ideoineen, mutta pian vaiennettiin muiden hiirulaisten massaan.
Kun Saulin vaimo kuoli, ei hänellä ollut enää mitään menetettävää.
Sauli repäisi itsensä irti hihnasta, opiskeli korealaisten suurmestareiden hovissa,
ei välittänyt uhkailusta eikä kunnon kansalaisten syljeksinnästä.
(Kyllä ne korealaiset tiedetään, eikö?)
Kun Sauli sitten toi ensimmäisen prototyypin markkinoille,
tajusi Korporaatio nopeasti uusien hyönteisten nerokkuuden,
eikä Saulille annettu toista mahdollisuutta.
Mitä sitten luulit?
Ei Sauli nimettömien katujen alueella huvin vuoksi asu!
Ei, Korporaatio rynni markkinoille uusine tusinapakkauksineen ja polkuhintoineen,
korealaiset liukenivat maan alle, Sauli pajaansa saastaisen torin laidalle.
Siellä hän edelleen näpertää uusia malleja, joita tuskin kukaan enää ostaa,
luonnollisempia kuin aidot ötökät konsanaan.
Mitä yksistä tekohyönteisistä, kysyt.
Koska näit viimeksi aitoja?
5.12.2005 (edit 30.5.2017)
Tuomo Häikiö 