yön&tähtien seassa,
kalpean kaikkeuden rinnalla,
tuikkivan taivaan alla
aja kovempaa!
kiidämme pitkin katua
sadetta karkuun.
me olemme
välinpitämättömien sukupolvi,
pölyiset saappaat,
pölyiset ajatukset,
unien vääjäämätön rytmi.
mitä odotat?
punaiset valot,
mutta katu on tyhjä,
auringonnousuun viljalti aikaa,
tuosta oikealle!
katso, tyttö roikkuu palotikkailla,
äiti on unessa.
varjoissa piilottelee valonarat ja tulelle allergiset,
sinisen liekin veljeskunta
tarjoaa kemiallista terapiaa.
sataakolmeakymmentä
tyhjään risteykseen,
surumielinen illuusio
kuolemattomuudesta
ikuisuuksiksi venytettyjen
sekuntien ajan.
28.1.2006 (edit 8.6.2017)
Tuomo Häikiö 