Auringonpuremat

auringonpuremat,
auringon polttamat ajatukseni,
kasvoni,
kirkuen infernaalista kuumettani
huuleni kuivat kurjat kuluneet
&hampaani puristuneet yhteen kuin
ruostunut ruuvipenkin raato.
ajatukseni ainutlaatuisia, ajattelen
kuten isäni, isoisäni, esi-isäni
yhteisen aurinkomme alla
samaa auringonlaskua katsellen
ajautuen ajasta ajattomaan
&lopulta muistonikin,
hampaattomat.

2008 (edit 2017)

© 2018 Tuomo Häikiö

2 thoughts on “Auringonpuremat

  1. Pidän tästä. Tässä oli samoja teemoja kuin mistä olen joskus kirjoittanut. Ainutlaatuista, niinhän. Ja hampaat, niin rujon runollinen osa ihmistä. En ole kirjoittanut runoja melkein kymmeneen vuoteen, mutta minulla on silti kirjoittavan ihmisen identiteetti. Hammasrunoja ja muita tekeleitä on vielä täällä http://aukea.net/kayttaja.php?id=8499&sivu=2

    Like

    1. Kiitos! Olen vuosikaudet laiminlyönyt omaa kirjoittajansieluani, mutta nyt olen alkanut työstämään juttuani taas vähän vakavammin. Arkistosta löytyy unohdettuja helmiä.

      Täytyypä tsekata noita runojasi!

      Like

Leave a Reply to Anna K Cancel reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s