taivaankansi kumisee,
tuuli tuo muiston tulevasta syksystä.
punarinta pyrähtää eteeni saalis nokassaan,
merihanhet kaakattavat lähtöä järveltä.
naapurin radio jakaa päivän keskeltä kahtia,
en aivan erota uutisten todellisuutta.
kauempana välähtää kerran, kaksi,
pisarat ajavat minut riippumatosta.
kohta koko maailma itkee lomani loppua.
29.7.2018
Tuomo Häikiö 