iättömät kadut
nimettömät ajatukset
humaltuneet riemut
turvonneet murheet
kyyneleet auringon kuivaamat
verta asfaltilla
paraati toisaalla
miljoonien askelten kaiku
huutomerkkien kohinaa
11.1.2006 (edit 6.6.2019)
elämäni taiteessa ja tieteessä … my life in art and science
iättömät kadut
nimettömät ajatukset
humaltuneet riemut
turvonneet murheet
kyyneleet auringon kuivaamat
verta asfaltilla
paraati toisaalla
miljoonien askelten kaiku
huutomerkkien kohinaa
11.1.2006 (edit 6.6.2019)
Alkuperäinen cut-up 4.3.2006, visuaalinen toteutus 4.6.2021
yö taas avautuu asuntoon.
olen joskus ilta
kuun talossa ikuisuuksia.
tunnilla on sininen nimeni
sisälläni ystäväni väri.
huomaatko Deja ystäväni?
hänessä leimahtaa se väri.
huomaatko kuolemaantuomittua?
joku jossain täällä.
oletko jotain yksin?
olen puoli Broadway’tä
autopilotilla.
juon jo kotelovaiheessa
eilispäivän happea.
olenko käynnistämässä vähän ajan?
3.3.2006
(Cut-up-runo.)
hetken luulin tarttuneeni hetkeen,
mutta hetki olikin tarttunut minuun.
2008 (edit 20.1.2020)
kuin vanginvartijat seisomme messuhallin reunoilla,
jalat tukevassa haara-asennossa kädet selkiemme takana, toisilla puuskassa, joillakin edessään kuin rukouksen rippeistä kiinni pitäen.
vaikka liivimme huutavat huomiota, pakolliset maskit muistuttavat tilaisuuden hartaasta luonteesta:
kukaan älköön puhuko!
viittaa jos sinulla on asiaa!
vessassa saat sentään käydä, saatettuna totta kai.
mutta hiljaisuudesta on turha haaveilla:
itse halli valittaa välillä,
ilmastoinnin kohinaan voisi heikompi hukkua,
tehtävävihkojen lehteilyt puhkovat suhinaan tasaisesti aukkoja.
jossain narahtaa tuoli, ovi sulkeutuu kaikkensa antaneen kokelaan kannoilla.
tässä hetkessä monella on pelissä elämä –
unelmat sekoittuvat kauhuun, kun valvojille niin pitkät sekunnit muuttuvat menneeksi kiihtyvään tahtiin kokeen lähestyessä loppuaan.
”onko minusta sittenkään tähän?”
”entä jos en pääse mihinkään kouluun?”
lukemattomat lukemiseen tuhlatut tunnit ja valvotut yöt menettävät merkityksensä taisteltaessa viimeisistä desimaaleista.
jos oikein pinnistän, voin kuulla hermosäikeiden ulinan.
hiljalleen halli tyhjenee, palautuspisteen luo muodostuu turvavälit huomioiva jono.
tänä poikkeusaikanakin joku saa palkinnon uurastuksestaan, moni muu joutuu nielemään pettymystään.
kaikella on kuitenkin aikansa, kaikella paikkansa.
aina on tilaa unelmille.
aina on ensi vuosi.
26.5.2021
12.1.2018
roiskeita kankaalla
mustetahroja paperilla
katkenneella nuottiviivastolla
murrettuja sointuja, luomisen tuskaa
pimeyden keskellä minä pahainen koi
tavoittelen liekkejä
työnnän käsivarteni kurkkuuni
tartun sisäiseen aurinkooni
joka sykkii punaista valkeaa
täyttää keuhkoni pakahduttavalla lämmöllä
maailman vaatimaton eleganssi
ympyröi minut loistollaan
sormenpääni ovat tulessa
sammutan ne kyynelilläni
tuuditan itseni raastavaan tietoisuuteen
maailma on taideteokseni
23.2.2006 (edit 7.6.2019)
3 prk sielunpuhdistusainetta
vahaa sädekehää varten
pari siipiä
valkoinen kaapu kokoa XL
harppu, käytetty kelpaa
11.6.2013
kuka kahlitsisi kuohuvan virran
jähmettäisi hetken ikuisuuksiksi
ikuistaisi arjen kauneuden jälkipolvien muistoiksi
edes hetken rakastaisi
ronkkisi jäätyneitä tunteitamme?
2008 (edit 29.5.2019)
taivaan harmauteen
piirsin väsymykseni
kaikkien nähtäväksi
revittäväksi rikki
halusin vain
sulkea taas yhden oven
ikuista etsintää
2008 (edit 10.6.2019)