Tag Archives: 2006

Yö taas avautuu

yö taas avautuu asuntoon.
olen joskus ilta
kuun talossa ikuisuuksia.
tunnilla on sininen nimeni
sisälläni ystäväni väri.
huomaatko Deja ystäväni?
hänessä leimahtaa se väri.
huomaatko kuolemaantuomittua?
joku jossain täällä.
oletko jotain yksin?
olen puoli Broadway’tä
autopilotilla.
juon jo kotelovaiheessa
eilispäivän happea.
olenko käynnistämässä vähän ajan?

3.3.2006
(Cut-up-runo.)

© 2021 Tuomo Häikiö

Roiskeita kankaalla

roiskeita kankaalla
mustetahroja paperilla
katkenneella nuottiviivastolla
murrettuja sointuja, luomisen tuskaa

pimeyden keskellä minä pahainen koi
tavoittelen liekkejä
työnnän käsivarteni kurkkuuni
tartun sisäiseen aurinkooni
joka sykkii punaista valkeaa
täyttää keuhkoni pakahduttavalla lämmöllä

maailman vaatimaton eleganssi
ympyröi minut loistollaan
sormenpääni ovat tulessa
sammutan ne kyynelilläni
tuuditan itseni raastavaan tietoisuuteen

maailma on taideteokseni

23.2.2006 (edit 7.6.2019)

© 2021 Tuomo Häikiö

Songs of L.C.

kasetin sihinässä katkeilevat tekstuurit
vinyyliltä taltioitu rätinä
rahinan keskellä toiveikas nuori mies
kitaraa jahtaavat urut
basson uskaliaat syöksyt ja juoksut

kokemuksen kolmiyhteydessä
duuri vaihtuu molliksi
molli hetkeksi taas duuriksi
ja vimmaista kappaletta seuraa
hidas, juovuttava finaali

25.1.2006 (edit 7.6.2019)

© 2019 Tuomo Häikiö

Aja kovempaa!

yön&tähtien seassa,
kalpean kaikkeuden rinnalla,
tuikkivan taivaan alla
aja kovempaa!
kiidämme pitkin katua
sadetta karkuun.
me olemme
välinpitämättömien sukupolvi,
pölyiset saappaat,
pölyiset ajatukset,
unien vääjäämätön rytmi.
mitä odotat?
punaiset valot,
mutta katu on tyhjä,
auringonnousuun viljalti aikaa,
tuosta oikealle!
katso, tyttö roikkuu palotikkailla,
äiti on unessa.
varjoissa piilottelee valonarat ja tulelle allergiset,
sinisen liekin veljeskunta
tarjoaa kemiallista terapiaa.
sataakolmeakymmentä
tyhjään risteykseen,
surumielinen illuusio
kuolemattomuudesta
ikuisuuksiksi venytettyjen
sekuntien ajan.

28.1.2006 (edit 8.6.2017)

© 2017 Tuomo Häikiö