Tag: runo

Sano ruma sana

Sano ruma sana kuten se kuuluu:
fasismi nousee.
Historia on pelkkä alaviite pankkikirjassa,
kun vallan rakkikoirat usuttavat kansaa heikoimpiaan vastaan.
Kauniin planeettamme selkänahasta kupattu öljy
voitelee vihan koneistoa, joka annostelee bensaa janoisille,
vaikka liekit kutittavat jo jalkojamme.
Kai ymmärrät?
Sorron mekanismeille me vain hampaita rattaissa,
lopulta pelkkää luupölyä.
Vahvimman oikeus tuijottaa meitä timanttisen tähtäimen läpi,
eivätkä tilastot välitä, kun ykkösemme vaihtuvat nolliksi.
Päässäni kaikuva huuto ei suostu enää vaikenemaan.
Ahdistus tiivistyy kyyneliksi, ja vaikka minua pelottaa,
minun on avattava suuni.
Ei enää!
Ei rahan ylivallalle!
Ei vihan valtakunnalle!
Ei tuskan kaupparatsuille!
Ei fasismille!

30.10.2018

© 2018 Tuomo Häikiö

Taivaankansi kumisee

taivaankansi kumisee,
tuuli tuo muiston tulevasta syksystä.
punarinta pyrähtää eteeni saalis nokassaan,
merihanhet kaakattavat lähtöä järveltä.
naapurin radio jakaa päivän keskeltä kahtia,
en aivan erota uutisten todellisuutta.
kauempana välähtää kerran, kaksi,
pisarat ajavat minut riippumatosta.
kohta koko maailma itkee lomani loppua.

29.7.2018

© 2018 Tuomo Häikiö

Tunteistasi et puhu

tunteistasi et puhu,
sen olen sinusta jo oppinut

mutta kun kutsut minut luoksesi
oltuamme erossa vain yhden yön,
kerrot miten ikävä ehti jo tulla seuralaiseksesi

ei minun tarvitse muuta tietää

3.1.2012 (edit 2.6.2018)

© 2018 Tuomo Häikiö