Tag Archives: runo

sanon sanattomia sanojani
sanon sanomani sanomatta sanaakaan
sanon
sanon pois

vaikenen.

2.8.2011

© 2018 Tuomo Häikiö

taivaankansi kumisee,
tuuli tuo muiston tulevasta syksystä.
punarinta pyrähtää eteeni saalis nokassaan,
merihanhet kaakattavat lähtöä järveltä.
naapurin radio jakaa päivän keskeltä kahtia,
en aivan erota uutisten todellisuutta.
kauempana välähtää kerran, kaksi,
pisarat ajavat minut riippumatosta.
kohta koko maailma itkee lomani loppua.

29.7.2018

© 2018 Tuomo Häikiö

tunteistasi et puhu,
sen olen sinusta jo oppinut

mutta kun kutsut minut luoksesi
oltuamme erossa vain yhden yön,
kerrot miten ikävä ehti jo tulla seuralaiseksesi

ei minun tarvitse muuta tietää

3.1.2012 (edit 2.6.2018)

© 2018 Tuomo Häikiö

vertikaalinen viidakko
betonista valettu uinuva lähiö
pakokaasut raapivat taivaan pohjaan riimuja

1.4.2018

© 2018 Tuomo Häikiö

koiranpaskatahrat
kaupungin herkällä iholla:
jo kadutkin
kuin kapinen rakki

2008

© 2018 Tuomo Häikiö

viikon runo on peruutettu
remontin johdosta.
pahoittelemme mahdollisesti
aiheutunutta mielipahaa.

18.3.2018

© 2018 Tuomo Häikiö

vain aikaa
emme osanneet
pysäyttää

2007

© 2018 Tuomo Häikiö

ihoni raastoitte auki
raivokkailla koneillanne,
uudella asfaltilla voitelitte
herkän kehoni,
tuskanhuutoni hukkuivat
kiehuntaan, kuplintaan,
&uusi tumma hipiäni
uhrattiin auringon armoille,
kumijalkojen tallattavaksi.

2008

© 2018 Tuomo Häikiö